Päästiin onnellisesti Cookin saarille päivämäärärajan
ylittämisineen – saimme yhden lomapäivän siis lisää! (Vielä ei tarvi ajatella
sitä, että sama raja ylitetään toiseenkin suuntaan = se siitä ylimääräisestä
päivästä :))
Aika Rarotongalla sujui leppoisasti oikein erikoisen hyvässä
majoituksessa. Olimme varanneet mielestämme ihan perussetin ilman omaa kyökkiä
jne., mutta paikalla odottikin iso huone keittiöineen ja pesuhuoneineen. Oli
omituista ”omistaa” niin iso tila vanskissa asustelun jälkeen! Majoituksen
mukavuutta lisäsi oma uima-allas sekä pihapiirissä kasvavat hedelmäpuut joita
Elisa verottikin ahkerasti. Mikan herkkulistalle guava ei yltänyt…
Rarotonga on Cookin saarten isoin saari, onneksi pääkylä Avarua
oli näppärästi parin kilsan pyöräilyn päässä. Kylä ei todellakaan ole mikään
Las Vegas, mutta lauantain tori oli kiva yllätys. Elisa löysi kauan kaipaamansa
pareon ja Mika uuden t-paidan. Lisäksi on mainittava superhyvät mangot ja
kylmät kookospähkinäjuomat! Illalla käytiin muutamilla mojitoilla Trader
Jack´sin terdellä, Mika toki keskittyi spottailemaan kaloja, jotka pyörivät
baarin valojen luomassa valokeilassa.
Muuten aika Rarolla meni oikeastaan
tekemättä mitään erikoista – Elisa kävi
pyörimässä metsässä ja Mika teki muutaman GT-perhon lisää. Sunnuntaina
kiersimme fillareilla koko saaren sen reunoja myötäilevää, 32 kilometriä pitkää
tietä pitkin. Kuumuudesta johtuen pysähdyimme pari kertaa snorklaamaan, oli
mahtava seurailla monien eriväristen kalojen, sekä muiden otusten puuhasteluja
noin 28-asteisessa vedessä! Lisäksi matkalta löytyi hyvä lounaspaikka, jossa
burgereihin ihastunut Elisa sai kalapurilaisen johon oli käytetty Mahi mahia
perus turskan sijaan. Muu aika käytettiin tehokkaasti hikoiluun kosteassa,
reilun 30-asteen lämpötilassa!
Aitutakille saavuttiin maanantaina illalla juuri ennen
auringonlaskua. Lentomatkustaminen oli kerrankin mukavaa koska Raron kentällä
ei ollut jonoja, turvatarkastuksia eikä muitakaan äärimmäisen rasittavia
säätöjä! Totutun turvaohjeistuksenkin korvasi kapteenin pyyntö laittaa
turvavyöt kiinni. Tosin koneeseen ei olisi lentoemäntiä mahtunutkaan, sen
verran pikkuisella potkurikoneella huristeltiin :)
Tiistaiaamun valjetessa oli mukava nähdä, että varaamamme
majoitus oli juuri sellainen kuin haluttiinkin! Meidän möksä on ihan
rantahiekalla palmujen keskellä, verannalla on pikkuinen pöytä ja pari tuolia
ja pihassa on suihku, joka on aidattu jollain paikallisilla risuilla. Hiekalla
tepastelee paljon coconut crabeja simpukankuorineen, katossa liikuskelee
gekkoja ja rantavedessä loiskii pikkukaloja. Ei voisi ihminen paljoa enempää
toivoa! Muutaman askeleen päässä ovesta on meri koralleineen, joten
snorklausmestoja ei tarvitse kaukaa haeskella – toisin kuin tuoretta ruokaa
Aitutakilta!
Möksä |
Ruoan ostaminen on tuottanut välillä turhautumista.
Ensinnäkin kaikki on aikas kallista, mutta hankalinta on tuoreiden hedelmien ja
vihannesten löytäminen. Onneksi majapaikkaamme pyörittävä pariskunta on
kertonut mistä kannattaa mitäkin hakea, ettei ole tarvinnut ostaa esimerkiksi
2,5 dollaria/kipale maksavia tuontipäärynöitä J
Ulkomuodosta päätellen paikalliset syövät lähinnä sipsejä ja limsaa, ja niitä
saisikin edullisesti joka kaupasta.
Keskiviikkona oli viimein aika päästä kalaan. Sovimme
paikallisen kalamiehen, Ian Dolleryn kanssa treffit Boat Shed barille puoli
yhdeksäksi, siitä oli määrä uida fläteille etsimään kauan kaivattuja
bonefishejä. Oli onni päästä alkuun kalalle jonkun asiasta enemmän tietävän
kanssa, minä kun en ollut koskaan aiemmin bonareita onkinut! Kalat on hankala
nähdä, ne liikkuvat nopeasti, heitto pitäisi lähteä ripeästi ja uitto on varsin
erilaista kuin mihin olen tottunut - vastaiskusta puhumattakaan! No,
ensimmäisen kalan ottia en edes huomannut eikä tartutus osunut… Tovin kuluttua
Ian oli kertoilemassa Elisalle vinkkejä ja Elisa saikin kalan ottamaan! Tosin
jäipä Elisaltakin otti huomaamatta ja kala tartuttamatta :) Sillä välin olin
spotannut bonarin pyrstön pinnalla vajaan parinkymmenen metrin päässä. Kala ei
ottanut ensimmäisellä eikä toisella uitolla, mutta kolmannella heitolla kala
pysähtyi perhon kohdalla, joten vastaiskukin oli helppo ajoittaa, kun näki
otin. Kala oli melkoisen nopeasti nykäissyt jonkin matkaa pohjasiimoja, mutta hetken
kelailun ja parin lisäsyöksyn jälkeen Ian tailasi ensimmäisen Aitutakin
bonarini! Ei mennyt heti 10 paunaa rikki, mutta hieno, noin 7 paunainen oli
mainio avaus Aitutakin kalastuksille.
Urpo ja bonari |
Päivän mittaan päästiin vielä heittämään
muutamalle kalalle, mutta ei löytynyt vaadittua yhteistyökykyä niiltä fisuilta
edes Ianin perhoihin. Päivää piristivät myös flätillä spotattu hieno iso
merikilpikonna, sekä valtava GT, joka oli onneksi niin kaukana, etten
heittänyt..
Tänään eli torstaina käytiin katsomassa, löytyiskö muilta
fläteiltä bonareita. Vesi oli jostain syystä melkoisen sameaa valitulla
alueella, joten spottailu loppui lyhyeen. Asiaan vaikutti myös se, että ihan
lähellä näkyi kuinka trevallyt ajoivat pikkukaloja rantakivia vasten niin että
vesi lensi. Pakkohan se oli bonarivehkeillä kokeilla miten äijän käy… Eipähän
niillä oikein mitään tehty vaikka oli jarrut täysillä, sinne meni perukkeet ja
perhot ekalla syöksyllä J
Taisin puolivahingossa koukuttaa ihan ok-kokoisen Giant trevallyn (pidetään
kovimpana urheilukalana maailmassa), joten bonarisetillä kyyti oli aika kylmää
niin kauan kuin sitä kesti! No, saatan tovin päästä lähteä vähän eri vermeillä
katsomaan saisiko revanssin, jossa ei anneta kalalle ihan niin paljon
tasoitusta. Ensin kuitenkin avaamaan kookospähkinä, pari olutta kylmään ja
nauttimaan lämmöstä! Kuvia on nyt varsin maltillisesti koska tää tolkuttoman hidas netti maksaa vain 10 dollaria tunti, josta 30 min meni näiden kuvien lataamiseen :)
Kotiranta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti