torstai 28. maaliskuuta 2013

Cookeilla viimein!


Päästiin onnellisesti Cookin saarille päivämäärärajan ylittämisineen – saimme yhden lomapäivän siis lisää! (Vielä ei tarvi ajatella sitä, että sama raja ylitetään toiseenkin suuntaan = se siitä ylimääräisestä päivästä :))

Aika Rarotongalla sujui leppoisasti oikein erikoisen hyvässä majoituksessa. Olimme varanneet mielestämme ihan perussetin ilman omaa kyökkiä jne., mutta paikalla odottikin iso huone keittiöineen ja pesuhuoneineen. Oli omituista ”omistaa” niin iso tila vanskissa asustelun jälkeen! Majoituksen mukavuutta lisäsi oma uima-allas sekä pihapiirissä kasvavat hedelmäpuut joita Elisa verottikin ahkerasti. Mikan herkkulistalle guava ei yltänyt…

Rarotonga on Cookin saarten isoin saari, onneksi  pääkylä Avarua oli näppärästi parin kilsan pyöräilyn päässä. Kylä ei todellakaan ole mikään Las Vegas, mutta lauantain tori oli kiva yllätys. Elisa löysi kauan kaipaamansa pareon ja Mika uuden t-paidan. Lisäksi on mainittava superhyvät mangot ja kylmät kookospähkinäjuomat! Illalla käytiin muutamilla mojitoilla Trader Jack´sin terdellä, Mika toki keskittyi spottailemaan kaloja, jotka pyörivät baarin valojen luomassa valokeilassa. 
Muuten aika Rarolla meni oikeastaan tekemättä mitään erikoista –  Elisa kävi pyörimässä metsässä ja Mika teki muutaman GT-perhon lisää. Sunnuntaina kiersimme fillareilla koko saaren sen reunoja myötäilevää, 32 kilometriä pitkää tietä pitkin. Kuumuudesta johtuen pysähdyimme pari kertaa snorklaamaan, oli mahtava seurailla monien eriväristen kalojen, sekä muiden otusten puuhasteluja noin 28-asteisessa vedessä! Lisäksi matkalta löytyi hyvä lounaspaikka, jossa burgereihin ihastunut Elisa sai kalapurilaisen johon oli käytetty Mahi mahia perus turskan sijaan. Muu aika käytettiin tehokkaasti hikoiluun kosteassa, reilun 30-asteen lämpötilassa!

Aitutakille saavuttiin maanantaina illalla juuri ennen auringonlaskua. Lentomatkustaminen oli kerrankin mukavaa koska Raron kentällä ei ollut jonoja, turvatarkastuksia eikä muitakaan äärimmäisen rasittavia säätöjä! Totutun turvaohjeistuksenkin korvasi kapteenin pyyntö laittaa turvavyöt kiinni. Tosin koneeseen ei olisi lentoemäntiä mahtunutkaan, sen verran pikkuisella potkurikoneella huristeltiin :)
 
Tiistaiaamun valjetessa oli mukava nähdä, että varaamamme majoitus oli juuri sellainen kuin haluttiinkin! Meidän möksä on ihan rantahiekalla palmujen keskellä, verannalla on pikkuinen pöytä ja pari tuolia ja pihassa on suihku, joka on aidattu jollain paikallisilla risuilla. Hiekalla tepastelee paljon coconut crabeja simpukankuorineen, katossa liikuskelee gekkoja ja rantavedessä loiskii pikkukaloja. Ei voisi ihminen paljoa enempää toivoa! Muutaman askeleen päässä ovesta on meri koralleineen, joten snorklausmestoja ei tarvitse kaukaa haeskella – toisin kuin tuoretta ruokaa Aitutakilta! 

Möksä

Ruoan ostaminen on tuottanut välillä turhautumista. Ensinnäkin kaikki on aikas kallista, mutta hankalinta on tuoreiden hedelmien ja vihannesten löytäminen. Onneksi majapaikkaamme pyörittävä pariskunta on kertonut mistä kannattaa mitäkin hakea, ettei ole tarvinnut ostaa esimerkiksi 2,5 dollaria/kipale maksavia tuontipäärynöitä J Ulkomuodosta päätellen paikalliset syövät lähinnä sipsejä ja limsaa, ja niitä saisikin edullisesti joka kaupasta. 

Keskiviikkona oli viimein aika päästä kalaan. Sovimme paikallisen kalamiehen, Ian Dolleryn kanssa treffit Boat Shed barille puoli yhdeksäksi, siitä oli määrä uida fläteille etsimään kauan kaivattuja bonefishejä. Oli onni päästä alkuun kalalle jonkun asiasta enemmän tietävän kanssa, minä kun en ollut koskaan aiemmin bonareita onkinut! Kalat on hankala nähdä, ne liikkuvat nopeasti, heitto pitäisi lähteä ripeästi ja uitto on varsin erilaista kuin mihin olen tottunut - vastaiskusta puhumattakaan! No, ensimmäisen kalan ottia en edes huomannut eikä tartutus osunut… Tovin kuluttua Ian oli kertoilemassa Elisalle vinkkejä ja Elisa saikin kalan ottamaan! Tosin jäipä Elisaltakin otti huomaamatta ja kala tartuttamatta :) Sillä välin olin spotannut bonarin pyrstön pinnalla vajaan parinkymmenen metrin päässä. Kala ei ottanut ensimmäisellä eikä toisella uitolla, mutta kolmannella heitolla kala pysähtyi perhon kohdalla, joten vastaiskukin oli helppo ajoittaa, kun näki otin. Kala oli melkoisen nopeasti nykäissyt jonkin matkaa pohjasiimoja, mutta hetken kelailun ja parin lisäsyöksyn jälkeen Ian tailasi ensimmäisen Aitutakin bonarini! Ei mennyt heti 10 paunaa rikki, mutta hieno, noin 7 paunainen oli mainio avaus Aitutakin kalastuksille. 

Urpo ja bonari

Päivän mittaan päästiin vielä heittämään muutamalle kalalle, mutta ei löytynyt vaadittua yhteistyökykyä niiltä fisuilta edes Ianin perhoihin. Päivää piristivät myös flätillä spotattu hieno iso merikilpikonna, sekä valtava GT, joka oli onneksi niin kaukana, etten heittänyt..

Tänään eli torstaina käytiin katsomassa, löytyiskö muilta fläteiltä bonareita. Vesi oli jostain syystä melkoisen sameaa valitulla alueella, joten spottailu loppui lyhyeen. Asiaan vaikutti myös se, että ihan lähellä näkyi kuinka trevallyt ajoivat pikkukaloja rantakivia vasten niin että vesi lensi. Pakkohan se oli bonarivehkeillä kokeilla miten äijän käy… Eipähän niillä oikein mitään tehty vaikka oli jarrut täysillä, sinne meni perukkeet ja perhot ekalla syöksyllä J Taisin puolivahingossa koukuttaa ihan ok-kokoisen Giant trevallyn (pidetään kovimpana urheilukalana maailmassa), joten bonarisetillä kyyti oli aika kylmää niin kauan kuin sitä kesti! No, saatan tovin päästä lähteä vähän eri vermeillä katsomaan saisiko revanssin, jossa ei anneta kalalle ihan niin paljon tasoitusta. Ensin kuitenkin avaamaan kookospähkinä, pari olutta kylmään ja nauttimaan lämmöstä! Kuvia on nyt varsin maltillisesti koska tää tolkuttoman hidas netti maksaa vain 10 dollaria tunti, josta 30 min meni näiden kuvien lataamiseen :)


Kotiranta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti