Parhaita paloja Aitutakilta

Lento Suomeen on lähdössä tänään iltapäivällä ja nyt aamupäivästä on vielä hetki aikaa lisätä muutama kuva blogiin. Lopputilitykset voi kirjoittaa sitten Suomesta käsin. Tässä tulee kuitenkin parhaita paloja viimeiseltä viikolta paratiisisaarelta. 

Kaloja spottaamassa

Viimeisen kalastuspäivän huipennus

Snorklausreissulla vedenalaista elämää ihmettelemässä

Aitutaki on tunnettu jättiläissimpukoistaan

Suurimmat näistä painavat 250 kiloa!

Jännittäviä aikoja Aitutakilla

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut paljon kaikkea jännää. Viime viikon loppupuoli meni vielä ihan ”tavallisissa lomakuvioissa”. Kävimme kalastamassa sään salliessa ja snorklailemassa kotirannassa. Aloimme päästä jo perille, miten asiat tällä saarella toimivat. Lauantai iltana kävimme herkuttelemassa Boatshed Barissa merenantimilla. Tilasimme seafood platterin ja saimme eteemme valtavan lautasellisen rapuja, simpukoita, paistettua kalaa, paikallista sushia eli ikamataa ja lisäkkeeksi valkosipulivoipatonkia, salaattia ja riisiä. Se oli herkkuillallinen! 

Sunnuntaina alko Elisalla vähän kurjemmat ajat.  Yhtäkkiä huomasin kärsiväni taas silmäoireista.  Kolmen päivän ajan yritin saada oireita pois samalla kun Mika kävi vähän kalassa ja oli minun silminä ja jalkoina auttamassa. Oireet eivät kuitenkaan lähteneet itsehoidolla eivätkä paikallisen yleislääkärin kautta hankitulla silmätipalla, joka Suomessa on auttanut vaivoihin. Silmä oli edelleen kipeä, punainen ja tuntui, että siellä oli koko ajan jotain ylimääräistä. Minua oli peloteltu koko sarveiskalvon irtoamisella ja tietysti nämä pelottelut tulivat väkisinkin mieleen…. Olo alkoi olla epätoivoinen. Paikallinen lääkäri suositteli ottamaan lennot takaisin pääsaarelle, koska siellä olisi vierailemassa seuraavana päivänä uusiseelantilainen silmälääkäri, joka voisi auttaa. Mika, joka oli urheasti parin päivän ajan pitänyt huolta minusta silmävaivaisesta, pakkasi kaikki tavaramme rinkkoihin. Varustauduimme siihen, että joudumme lentämään Uuteen-Seelantiin asti saamaan hoitoa tai pahimmassa tapauksessa takaisin Suomeen. Meille ei ole annettu kovin mairittelevaa kuvaa maorilaisesta sairaanhoidosta… 

Seuraavana aamuna otimme aamupäivälennon Rarotongalle. Kävi ilmi, että silmässä on virus. Uusiseelantilainen lääkäri arveli, että se on herpes simplex, joka yleensä ilmestyy huuleen. Tällä kertaa se oli nyt vain päässyt silmään asti. Saimme kuitenkin luvan jatkaa lomaa, vielä ei tarvinnutkaan lähteä kotimatkalle! Helpottuneina haimme lääkkeet apteekista, otimme seuraavalle aamulle lennot takaisin Aitutakille ja menimme hostelliin yöksi Rarotongalle odottamaan aamua. Oli aivan upeaa tulla eilen takaisin tänne paratiisisaarelle. Ja nyt osaa aivan eri tavalla olla taas kiitollinen terveydestään ja siitä että saa olla täällä lomalla. Olisi ollut tosi kurjaa lähteä täältä pois juuri kun pääsimme kiinni tämän saaren meininkiin. Mikakin on tyytyväinen, kun saa jatkaa kalastusta, vielä ei tarvinnut lähteä väkisin pois :) Ja kalassa hän on nytkin. Minä otan nyt muutaman päivän rauhassa ja keskityn muistamaan lääkkeet ja silmätipat, joita molempia otetaan viidesti päivässä. Sukeltaa en saa ja silmä pitää pitää puhtaana, muita rajoituksia ei onneksi ole.

Eilisiltana pääsimme jo kiinni lomatunnelmiin, kun kävimme naapurissa Tamanu Beachilla katsomassa paikallisten tanssiesitystä. Naiset ovat kyllä uskomattomia taitureita lantionpyörityksessä! Esitykseen kuului sekä naisten että miesten esittämiä tansseja. Lopussa mukaan haettiin turisteja katsomosta opettelemaan lantion pyöritystä ja polvien heilutusta. Tarjolla on myös paljon paketteja, jossa ”Island night” pitää sisällään sekä ruokabuffetin että shown. Meidän on tarkoitus testata sellaistakin tässä lähiaikoina, viimeistään Rarotongalla. Tässä kuva miesten tulishowsta.

Tamanu Beachin miehet vauhdissa

Eilen päästiin myös kokeilemaan paikallista ruokakulttuuria kokeilemalla kookospähkinän valmistamista. Meidän mökin vieressä kasvaa useita kookospalmuja ja niistä tipahtelee tasaiseen tahtiin hedelmiä alas. Kookosvettä olemme jo maistaneet, tällä kertaa Matrikin isännän Trevorin opastuksella teimme kookospähkinän lihasta raastetta. Se on tosi hyvää puuron, hilloleivän ja hedelmien kanssa!

Mika rouhimassa kookospähkinää

Viimeinen kuva on tämänpäiväiseltä kauppareissulta. Saari on hyvin pieni, tässä linkki karttaan. Kylän keskusta on pieni: muutama kauppa, posti ja toimisto, turisti-info, tori ja satama.  Olemme vuokranneet polkupyörät koko 25 päivälle, jotta saarella olisi helpompaa liikkua. Paikalliset käyttävät skoottereita ja pöristelevät tyytyväisinä niillä. Välimatkat eivät kuitenkaan ole pitkiä. Asumme saaren länsirannalla aikalailla keskellä saarta. Tästä kylän keskustaan on pari kilometriä, parhaalle kalapaikalle saaren pohjoisimpaan kärkeen noin kahdeksan. Ja kun ajalee rantoja pitkin, mäkiä ei ole. Saaren keskellä on kumpuja, korkein mäistä on 124 metriä meren pinnan yläpuolella.  Ainoa hankaluus pyöräilyssä tietysti on se, että kun on 30 astetta lämmintä ja aurinko paistaa täydeltä terältä, niin hikihän siinä virtaa! Nyt kuumuuteen on kuitenkin jo alkanut vähän tottua ja välillä onneksi (tosin ei kalamiehen onneksi) on pilvisempiäkin päiviä. Ihanaa nauttia näistä maisemista vielä pari viikkoa!

Aitutakin kylänraittia