Kuluneeseen viikkoon on mahtunut paljon kaikkea jännää.
Viime viikon loppupuoli meni vielä ihan ”tavallisissa lomakuvioissa”. Kävimme
kalastamassa sään salliessa ja snorklailemassa kotirannassa. Aloimme päästä jo
perille, miten asiat tällä saarella toimivat. Lauantai iltana kävimme
herkuttelemassa Boatshed Barissa merenantimilla. Tilasimme seafood platterin ja
saimme eteemme valtavan lautasellisen rapuja, simpukoita, paistettua kalaa, paikallista
sushia eli ikamataa ja lisäkkeeksi valkosipulivoipatonkia, salaattia ja riisiä.
Se oli herkkuillallinen!
Sunnuntaina alko Elisalla vähän kurjemmat ajat. Yhtäkkiä huomasin kärsiväni taas
silmäoireista. Kolmen päivän ajan yritin
saada oireita pois samalla kun Mika kävi vähän kalassa ja oli minun silminä ja
jalkoina auttamassa. Oireet eivät kuitenkaan lähteneet itsehoidolla eivätkä
paikallisen yleislääkärin kautta hankitulla silmätipalla, joka Suomessa on
auttanut vaivoihin. Silmä oli edelleen kipeä, punainen ja tuntui, että siellä
oli koko ajan jotain ylimääräistä. Minua oli peloteltu koko sarveiskalvon
irtoamisella ja tietysti nämä pelottelut tulivat väkisinkin mieleen…. Olo alkoi
olla epätoivoinen. Paikallinen lääkäri suositteli ottamaan lennot takaisin
pääsaarelle, koska siellä olisi vierailemassa seuraavana päivänä
uusiseelantilainen silmälääkäri, joka voisi auttaa. Mika, joka oli urheasti
parin päivän ajan pitänyt huolta minusta silmävaivaisesta, pakkasi kaikki
tavaramme rinkkoihin. Varustauduimme siihen, että joudumme lentämään
Uuteen-Seelantiin asti saamaan hoitoa tai pahimmassa tapauksessa takaisin
Suomeen. Meille ei ole annettu kovin mairittelevaa kuvaa maorilaisesta
sairaanhoidosta…
Seuraavana aamuna otimme aamupäivälennon Rarotongalle. Kävi
ilmi, että silmässä on virus. Uusiseelantilainen lääkäri arveli, että se on
herpes simplex, joka yleensä ilmestyy huuleen. Tällä kertaa se oli nyt vain
päässyt silmään asti. Saimme kuitenkin luvan jatkaa lomaa, vielä ei
tarvinnutkaan lähteä kotimatkalle! Helpottuneina haimme lääkkeet apteekista,
otimme seuraavalle aamulle lennot takaisin Aitutakille ja menimme hostelliin
yöksi Rarotongalle odottamaan aamua. Oli aivan upeaa tulla eilen takaisin tänne
paratiisisaarelle. Ja nyt osaa aivan eri tavalla olla taas kiitollinen
terveydestään ja siitä että saa olla täällä lomalla. Olisi ollut tosi kurjaa
lähteä täältä pois juuri kun pääsimme kiinni tämän saaren meininkiin. Mikakin
on tyytyväinen, kun saa jatkaa kalastusta, vielä ei tarvinnut lähteä väkisin
pois :) Ja
kalassa hän on nytkin. Minä otan nyt muutaman päivän rauhassa ja keskityn
muistamaan lääkkeet ja silmätipat, joita molempia otetaan viidesti päivässä.
Sukeltaa en saa ja silmä pitää pitää puhtaana, muita rajoituksia ei onneksi
ole.
Eilisiltana pääsimme jo kiinni lomatunnelmiin, kun kävimme
naapurissa Tamanu Beachilla katsomassa paikallisten tanssiesitystä. Naiset ovat
kyllä uskomattomia taitureita lantionpyörityksessä! Esitykseen kuului sekä
naisten että miesten esittämiä tansseja. Lopussa mukaan haettiin turisteja
katsomosta opettelemaan lantion pyöritystä ja polvien heilutusta. Tarjolla on
myös paljon paketteja, jossa ”Island night” pitää sisällään sekä ruokabuffetin
että shown. Meidän on tarkoitus testata sellaistakin tässä lähiaikoina,
viimeistään Rarotongalla. Tässä kuva miesten tulishowsta.
Tamanu Beachin miehet vauhdissa |
Eilen päästiin myös kokeilemaan paikallista ruokakulttuuria kokeilemalla kookospähkinän valmistamista. Meidän mökin vieressä kasvaa useita
kookospalmuja ja niistä tipahtelee tasaiseen tahtiin hedelmiä alas. Kookosvettä
olemme jo maistaneet, tällä kertaa Matrikin isännän Trevorin opastuksella
teimme kookospähkinän lihasta raastetta. Se on tosi hyvää puuron, hilloleivän
ja hedelmien kanssa!
Mika rouhimassa kookospähkinää |
Viimeinen kuva on tämänpäiväiseltä kauppareissulta. Saari on hyvin pieni, tässä linkki karttaan. Kylän
keskusta on pieni: muutama kauppa, posti ja toimisto, turisti-info, tori ja
satama. Olemme vuokranneet polkupyörät
koko 25 päivälle, jotta saarella olisi helpompaa liikkua. Paikalliset käyttävät
skoottereita ja pöristelevät tyytyväisinä niillä. Välimatkat eivät kuitenkaan
ole pitkiä. Asumme saaren länsirannalla aikalailla keskellä saarta. Tästä kylän
keskustaan on pari kilometriä, parhaalle kalapaikalle saaren pohjoisimpaan
kärkeen noin kahdeksan. Ja kun ajalee rantoja pitkin, mäkiä ei ole. Saaren
keskellä on kumpuja, korkein mäistä on 124 metriä meren pinnan
yläpuolella. Ainoa hankaluus pyöräilyssä
tietysti on se, että kun on 30 astetta lämmintä ja aurinko paistaa täydeltä
terältä, niin hikihän siinä virtaa! Nyt kuumuuteen on kuitenkin jo alkanut
vähän tottua ja välillä onneksi (tosin ei kalamiehen onneksi) on pilvisempiäkin
päiviä. Ihanaa nauttia näistä maisemista vielä pari viikkoa!
Aitutakin kylänraittia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti