Kalastusta ja kuoharia!

Muutaman päivän sateet mahdollistivat yhden kiinnostavan joen onkimisen siten, etteivät kalat ole joutuneet pariin päivään väistelemään perhosiimoja. Joelle koitettiin jo viime reissulla, mutta joko vesi oli likaista tai parkkipaikka täynnä autoja. Päätimme talsia jokivartta ylös joen ollessa vielä hieman sateiden värjäämä, yöpyä jokivarressa ja aloittaa kalastus seuraavana aamuna. Seuraamme liittyi Mikan kaveri Joel ja hänen reissukaverinsa Juike. Ensimmäisenä iltana kokeilimme valitun yöpaikan alapuolisten poolien kalaisuutta, ja ihmeeksemme eväkkäitä löytyikin runsain mitoin reilun tunnin kalastuksen aikana! Kalat olivat odotetusti hankalia koukutettavia, joten illan saalis muodostui yhdestä Mikan koukuttamasta, 7 paunaisesta taimenesta ja Joelin yhdestä karkuutuksesta. Onkimisen jälkeen oli mukava mönkiä makuupussiin, jossa ei tosin liian lämmintä ollut.

Seuraava aamu valkeni kirkkaana ja kylmänä, lämpöä ei montaa astetta tainnut olla. Nopeiden aamutoimien jälkeen siirryttiin jokivarteen kahvinkeittoon ja varmistamaan, ettei eteemme rynnistä muita kalastajia. Kahvinjuonnin aikaan alavirrasta tulikin kalamies ripeällä askeleella tiedustelemaan, miten olimme suunnitelleet päivän kalastuksen. Heppu osoittautui mukavaksi ja hänellä oli tiedossa päiväreissu, joten sovimme, että hän siirtyy muutaman kilometrin meistä ylävirtaan ennen kalastuksen aloittamista jättäen meille hyvän, päivän kalastuksen mittaisen pätkän. Kaloja ei vielä ihan kalastuksen alussa näkynyt, mutta pian löytyi ruokaileva, jäätävän kokoinen taimen. Mika meni koettamaan onneaan, mutta huomasi lähes heti veteen astuttuaan toisen ruokailevan kalan hieman jättikalasta alavirtaan. Mikäli alemman kalan jättäisi heittämättä, se saattaisi säikähtää ja riehumisellaan pelottaa isomuksen ennen ensimmäistäkään heittoa. Toisaalta väsytyksen aikana isomus pelästyy takuu varmasti.. Koska pienempikin kaloista näytti kohtuullisen kokoiselta suoraan alavirrasta katsottuna, Mika päätti heittää tuolle pienemmälle kalalle jolloin olisi todennäköistä saada poolista edes yksi kala, vaikkei sitten sitä isointa. Kala otti Blow flyn ensimmäisellä heitolla ja vääntö alkoi kalan vetäessä pitkän siivun kovassa virrassa ylävirtaan! Poolissa oli muutama suuri kivi, ja Joel antoikin vastarannalta neuvoja mihin suuntaan kalaa pitäisi koittaa ohjailla. Kala hyppäsi kerran kokonaan ilmaan ja silloin huomattiin, ettei tämäkään fisu ihan sintti ollut! Lyhyen väsyttelyn jälkeen haavissa pötkötteli aikamoinen taimen, hyväkuntoinen paksu kala. Punnitus osoitti lukemaksi karvan verran yli 10 paunaa, eli Mikan ensimmäinen trophy oli vihdoin haavissa! Hyvä homma, sen perässä ei tarvitse enää tällä reissulla juosta! Poolin toinen asukas uiskenteli pitkin poolia väsytyksen aikana ja se oli kyllä ihan helkkarin iso, mahdollisesti yli 15 paunainen.

Kalan vapauttamisen jälkeen jatkettiin matkaa ylävirran suuntaan. Juike onnistui saamaan nätin, noin 5 paunaisen taimenen muutamaa poolia ylempää. Juikella on meneillään ensimmäinen reissu Uuteen-Seelantiin, mutta mestari on koukuttanut kaloja hyvällä prosentilla!

Samassa poolissa Joel koukutti hienon 8 paunaisen, jonka väsytys ja haavitseminen kivisessä poolissa oli vähintään hankalaa. Kala painui suuren lohkareen alle, josta Mika veti sen pyrstöstä haaviin.

Yrityksistä huolimatta Elisa ei onnistunut kaloja narraamaan – pitäisi löytää hieman vähemmän neuroottisia kaloja.. Yhden Mikan koukuttaman reilu 7 paunaisen jälkeen nokka kääntyi kohti motorparkkia.

Motorparkkailun jälkeen oli aika testailla kalastusta yhden joen delta-alueella, mielenkiintoista hommaa oli matalassa vedessä kahlailu ja cruisailevien kalojen bongailu! Homma muistutti yllättävän paljon bonefishin ongintaa, kalat tosin oli helpompi nähdä ja ne olivat hieman hitaampia. 

Deltan jälkeen koitettiin onkia itse jokea, mutta vesi oli turhan sameaa ja tuuli sellainen, ettei edes kahta painavaa nymfiä olisi saanut roiskaistua ylävirtaan. Matka siis jatkui kohti erästä järvikohdetta, jossa viime reissullakin piipahdettiin. Tämä kohde oli kokenut melkoisen muutoksen, kalojen keskikoko oli naurettavan pieni, joten muutaman tunnin onkimisen jälkeen vaihdettiin maisemaa leiripaikalle. Leirissä oltiin sopivasti hääpäivänämme ja Juike ja Joel olivat hommanneet meille yllätyslahjaksi kuoharipullon, jee! 

Kuoharin ja alkupalojen jälkeen siirryttiin koko porukalla viereiseen ravinteliin syömään ja viihtymään. Ruoka oli hyvää ja olut kylmää, joten soittoruokalassa vietettiin sitten tovi jos toinenkin!