Viime päivien aktiviteetteja

Onhan täällä tehty siis muutakin kuin käyty kalastamassa (tosin ei kovin paljoa). Kuten jo aiemmin todettua, reissun alku oli varsin sateinen jolloin olikin hyvä keskittyä kaljan juomiseen! Paikallinen pienpanimokulttuuri tuntuu olevan varsin voimissaan, eikä olekaan tarvinnut tyytyä pelkästään lähinnä Pirkka-kaljaa muistuttavaan Tuihin.

Nelsonilaisen panimon maistelulautanen

Cicada sp.

Aurinkoisina päivinä on myös tehty muuta kuin kalasteltu - käytiin muun muassa Abel Tasmanin luonnonpuiston hoodeilla tekemässä lyhkäinen kävelyretki mäkisessä maisemassa Cicadojen siritystä ja napsuttelua ihmetellen. Mekkala oli melkoinen ja eri kaskaslajien äänet sekoittuivat yhdeksi hässäkäksi josta erottui jonkin lajin siipien kopsuttelu puunrunkoja vasten.

Kaunis ranta Abel Tasmanilla

Uudessa-Seelannissa välimatkat ovat lyhyehköjä verrattuna esimerkiksi Finnmarkiin ja olemmekin ajelleet melkoisesti ristiin rastiin etsien kirkkaita vesiä ja muuta mielenkiintoista. Itseasiassa Elisa on pitänyt kirjaa ja totesi, että olemme ajaneet eteläsaaren pohjoisosien kaikki tiet lukuunottamatta Karameaan vievää tietä...












Kävimme ihailemassa myös Pancake rocks-nimisiä kivimuodostelmia Greymouthin ja Westportin välissä. Paikallisittain kokkareita kutsutaan nimellä Punakaiki, hämäläsittäin siis lättykivet.

Punakaiki

Elisa ihailemassa LÄTTYkiviä.

Elisa etsii reittiä

64-senttinen cicadaimuri

Ollaan me käyty viime päivinä myös vähän vaelluskalassa.. Siitä voisikin kirjoitella pitkään mutta koitetaan selvitä lyhyehköllä sepustuksella:

Paikalliset sääolot sekä maastonmuodot aiheuttavat päänvaivaa polkujen ylläpitäjille. Monesti on saanut kuulla ennen trackille lähtöä, että monet maanvyöryt ja/tai tulvat ovat yksinkertaisesti vieneet polun mennessään ja pitää siis itse etsiä uusi reitti. Joillain reiteillä on ollut huomattavasti helpompi edetä jokea pitkin vaikka siinä ylimääräisiä kilometrejä tuliskin.

Myös kalamäärät ovat olleet yllätys. Eräällä joella kävelimme noin 13 kilometrin matkan ylävirtaan jonka aikana spottasimme vain 8 kalaa. Ensimmäiset kilometrit oli tosin meitä ennen kalastettu, joten osa fisuista lienee piileksinyt kivien alla. Toisekseen on täysin varmaa että osa kaloista on jäänyt näkemättä vaikka ne olisivat ns. esillä olleetkin, sen verran kokemattomia tuossa spottailussa vielä ollaan. Useita kaloja onkin havaittu niiden poistuessa paikalta kun olemme lähes kävelleet niiden päälle :)





Nyt pitäisi päättää mennäkö huomenna kalaan vai ajeltaisiinko uusiin maisemiin. Nyt ollaan tosissaan kierrelty pienehköllä alueella jo pitkään, joten maisemanvaihdos alkaa olemaan ajankohtaista!

Kävelyä ja kirkkaita vesiä

NONIIN!

Kelit paranivat ja niin kävi myös kalastusolosuhteille! Pääsimme vihdoinkin vaeltamaan ja kalastamaan – tähän asti onkin lähinnä ajeltu autolla ja todettu jokien olevan tulvassa… Vanski on nyt tuunattu edustavammaksi huulirasvalla!

Useampia onnitteluja on huudeltu ohiajavista autoista :)

Noin viikko on nyt vietetty rinkka selässä ja vapa kädessä, etsien jokia joissa kalastuspaine ei olisi kova. Seelannissahan on nyt kalastuskausi parhaimmillaan ja ruuhkaisimmillaan tarkoittaen, että tien vieressä olevilla kohteilla ei tarvitse olla yksin. Samoin kalat alkavat olla hysteerisen arkoja, pelkkä hieman viistävä perho aiheutti muutaman kalan ripeän pakenemisen poolien syvyyksiin. Varovainen lähestyminen on ollut lähes avainasemassa ja joidenkin kalojen eteen on kirjaimellisesti ryömitty heittoasemiin! Muutaman kerran se kuuluisa ensimmäinen heitto on kuitenkin onnistunut täydellisesti ja on päässyt viimeinkin väsyttelemään paikallista taimenta!  

 

Tällä kertaa polvillaan :)

Se ensimmäinen ( 65 cm)

Eräällä eteläsaarella sijaitsevalla joella koin ehkäpä upeimman perhokalastuskokemuksen tähän asti. Kävelimme Elisan kanssa varovaisesti ylävirran suuntaan kunnes näimme mahtavassa poolissa suuren kalan ruokailevan todella aktiivisesti pinnasta. Koitimme ottaa kalan touhuista videota mutta hankalat valaistusolosuhteet tekivät hommasta mahdotonta.. Sen sijaan toinen tarjottu pintaperho kelpasi kalalle jota saikin ohuesta perukkeesta (0,16mm) ja pienestä koukusta (#16) johtuen väsytellä hieman totuttua pidempään. Lopulta haavin pohjalla lepäsi hieno, noin 8 paunainen taimen!

8 paunainen ottaa hetken aurinkoa ennen pääsyä vapauteen

Sääennuste lupailee hyvää, joten yhden hostelliyön jälkeen lataamme rinkat uusilla pussipastoilla sekä pikapuuroilla ja suuntaamme taas uudelle joelle. Toivottavasti pitkä vaellus kannattaa ja pääsisi kosketuksiin yli 10 paunaisten taimenten kanssa! Harmi että tältä joelta ei pitäisi karttojen mukaan löytyä yhtään kuumaa lähdettä jollaisessa pääsimme aiemmin vaelluksen jälkeen pulikoimaan (oli koko päivän kestäneen joessa kahlaamisen jälkeen melkoisen mahtava kokemus).

Uusi sadealue pyyhkäisee parhaillaan eteläsaaren yli, joten perhokalastuspaikkojen löytäminen vaikeutui taas pitkäksi aikaa. Jokien valuma-alueet ovat pääsääntöisesti hyvin jyrkkiä, joten joet reagoivat sateisiin hyvin nopeasti. Useimmat suunnitelluista kalastuskohteista ovat virranneet vaihtelevasti joko tulvaisena mutavellinä tai maidonvalkeana savipurona.. Kummassakaan tilanteessa perhokalastus ei tunnu kovin järkevältä vaihtoehdolta. Järvikalassa on käyty, päästiin onkimaan mm. hienossa sudenkorentohätsissä jonka aikana Juholta saatu booby osoittautui parhaaksi ottipeliksi. Elisa onnistui saamaan ensimmäisen perhokalansa ylös asti - nätti 54 cm kirjolohi pääsi kuvausten jälkeen jatkamaan eloaan paikallisessa järvessä. Ennen mainittuja sateita löysimme yhden joen jossa perhokalastus onnistui edes jollakin tapaa, tosin kalojen spottailu oli lähes mahdotonta vedenkorkeudesta johtuen. Sain haaviin asti 8 taimenta pituudeltaan 40-45 cm. Turhan pieniä olivat että olisi oikein innostanut, tosin pitää olla näissä olosuhteissa tyytyväinen siihen mitä saa :)

Elisaa onnisti

Ei niin kirkasta vettä kuin yleensä elokuvissa...

Parhaillaan Nelsonissa (ja koko eteläsaarella) sataa kuin esterin peestä. Vuorokauden sademäärä taitaa olla 80 mm paikkeilla. Tämähän ei liene paikallisittain juuri mitään, pahimmat tulvat pari viikkoa sitten aiheutuivat reilun 600 mm vuorokautisesta sademäärästä mikä vastaa melkolailla tarkalleen Suomen VUOTUISTA sademäärää. Eilinen päivä kuluikin mukavasti tutustuen paikallisiin oluisiin panimoiden ja pubien suojissa :)

Viidakkorumpu kertoi lähellä sijaitsevasta jokikohteesta jonka pitäisi pysyä kalastettavana sademäärästä huolimatta - sinne siis huomenna kun sää toivon mukaan kirkastuu!

Lopullinen koukutus

Nyt kävi niin, että Mika ja Elisa koukuttivat toisensa Monkey Bayn aurinkoisella rannalla perjantaina 11.1 klo 11. Kuvat puhukoot puolestaan herra ja rouva Oraluoman ihanasta päivästä.

Matkalla hääpaikalle

Seremonia oli lyhyt, yksinkertainen, mutta kaunis. Vihkijänä oli Liz Anderson

Tuore aviopari

Kuoharia!

Todistajina meillä oli ystävällisesti Juho ja Noora. Yhdessä jatkoimme päivän juhlintaa piknikin merkeissä ja myöhemmin illalla Pictonissa ravintolassa :) Juhlat pidetään Suomessa kesällä!

P.S. Kalaihmisiä kiinnostaa kuitenkin muut asiat, joten niistä lyhyesti: TÄÄLLÄ SATAA IHAN KOKO AJAN JA JOET TULVII! Ollaan päästy kalastamaan joella yhtenä päivänä, ilman mainittavaa tulosta. Sääennuste lupailee lisää vettä, joten voipi olla ettei tässä hetkeen jokikalastusta pääse taas harrastamaan...

Ensimmäiset reissukuulumiset

Tänne kirjoitellaan siis juttuja Oraluoman pariskunnan reissuilusta. Tämä ensimmäinen teksti on kirjoitettu jo aikoja sitten, mutta julkaistaan vasta nyt. Älkää antako häiritä :)

Reissu on alkanut hyvin, tässä ensimmäisen viikon kuulumisia lyhyesti. Saavuimme Christchurchiin 25.12 noin 40 tunnin ja kolmen lentokoneen vaihdon jälkeen. Onneksi aikaerorasituksesta ei tarvinnut kärsiä liikaa: päästiin ekana iltana illallisen jälkeen nukkumaan ja aamulla herättyämme aikalailla suoraan  uusiseelantilaiseen päivärytmiin.  Ensimmäisenä joulupäivänä ei oikein ollut mikään paikka auki, mutta tapaninpäivänä eli täkäläisittäin ”boxing day”:na pääsimme jo kaupunkiin ja kauppoihin tutustumaan. Kiertelimme Christchurchia, katselimme vähiä maanjäristyksen säästämiä nähtävyyksiä ja kävimme nopean reissun surullisessa keskustassakin katselemassa monen vuoden takaista tuhoa. 

Ensimmäinen hostellimme, entinen vankila Jailhouse

Seuraavat pari päivää kuluivat kiihkeässä auton etsinnässä. Pitkän netissä luuhaamisen ja muutamien autokauppojen jälkeen meille löytyi suloinen pieni Nissan Vanette 1991 uudeksi kodiksi. Ostimme sen hollantilaiselta pariskunnalta, joka oli ostanut sen saksalaisilta reissaajilta. Auto on matkailukäyttöön muutettu pakettiauto, jossa on kokkausmahdollisuus ja levitettävä sänky. Mukana tuli myös paljon muuta camping-tavaraa. Nyt vain peukut pystyyn, että Vantsu palvelee meitä uskollisesti seuraavat kolme kuukautta :)

Beachilla

Pakollisten auton-osto-muodollisuuksien jälkeen pääsimme lauantaina starttaamaan suuren kaupungin häilnästä uudella ”Vantsullamme” kohti vehreämpiä maisemia. Ensimmäinen yö meni vuoristossa, jonne olimme illalla toiveikkaina ajaneet kivan vuoristojärven rannalle. Ideana olisi ollut päästä jo suoraan ensimmäiselle kalareissulle, mutta luonto-äiti puuttui peliin. Sateet ja todella räväkkä tuuli pilasivat kalastussuunnitelmat ja meidän oli lähdettävä aamiaisen jälkeen takaisin etsimään kuivempia seutuja ja kirkkaampia jokia. Päivän ajelun jälkeen täytyi todeta, ettei tällä Canterburyn alueella yksinkertaisesti löytynyt kalastettavia paikkoja. Pelastuksemme tuli auton mukana seurannut vanha karttakirja, johon edelliset reissaajat olivat kirjanneet parhaita paikkoja ja vinkkejä seuraaville matkaajille. Sieltä löytyi meille vinkki läheisestä upeasta merenrantapaikasta, jossa vietimme auringonpaisteisen illan ja nukuimme sikeästi yön.

Seuraavana matka jatkui rannikkoa pitkin pohjoisemmaksi pieneen Kaikouran kaupunkiin, jossa tehtiin pientä tavaratankkausta ja turisteilua ja jatkettiin viettämään uuden vuoden aattoa seuraavalle beachille. Illasta tuli ikimuistoinen, kun meidät kutsuttiin naapureiden rantabileisiin. 

Perhonsidontaa Vantsulla

Ensimmäinen merikalastusyritys

 Uuden vuoden ensimmäinen aamupäivä korkattiin kokeilemalla kahawain narraamista perholla rannalta käsin. Se ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. Tässä vaiheessa oli aika hylätä kalastushaaveet taas hetkeksi. Onneksi saimme seuraa tuttavapariskunnasta, Juhosta ja Noorasta, jotka tulivat seuraksi viettämään uuden vuoden päivää. Hyvä illallinen, viiniä ja nuotio rannalla oli mainio tapa viettää uuden vuoden päivää. Nyt olemme jatkamassa Kaikourasta taas eteenpäin. Suunnitelmissa olisi löytää kalastettava joki tai järvi kohtuullisen ajomatkan päästä .