maanantai 28. tammikuuta 2013

Viime päivien aktiviteetteja

Onhan täällä tehty siis muutakin kuin käyty kalastamassa (tosin ei kovin paljoa). Kuten jo aiemmin todettua, reissun alku oli varsin sateinen jolloin olikin hyvä keskittyä kaljan juomiseen! Paikallinen pienpanimokulttuuri tuntuu olevan varsin voimissaan, eikä olekaan tarvinnut tyytyä pelkästään lähinnä Pirkka-kaljaa muistuttavaan Tuihin.


Nelsonilaisen panimon maistelulautanen


Cicada sp.
Aurinkoisina päivinä on myös tehty muuta kuin kalasteltu - käytiin muun muassa Abel Tasmanin luonnonpuiston hoodeilla tekemässä lyhkäinen kävelyretki mäkisessä maisemassa Cicadojen siritystä ja napsuttelua ihmetellen. Mekkala oli melkoinen ja eri kaskaslajien äänet sekoittuivat yhdeksi hässäkäksi josta erottui jonkin lajin siipien kopsuttelu puunrunkoja vasten.

Kaunis ranta Abel Tasmanilla


Uudessa-Seelannissa välimatkat ovat lyhyehköjä verrattuna esimerkiksi Finnmarkiin ja olemmekin ajelleet melkoisesti ristiin rastiin etsien kirkkaita vesiä ja muuta mielenkiintoista. Itseasiassa Elisa on pitänyt kirjaa ja totesi, että olemme ajaneet eteläsaaren pohjoisosien kaikki tiet lukuunottamatta Karameaan vievää tietä...












Kävimme ihailemassa myös Pancake rocks-nimisiä kivimuodostelmia Greymouthin ja Westportin välissä. Paikallisittain kokkareita kutsutaan nimellä Punakaiki, hämäläsittäin siis lättykivet.

Punakaiki


Elisa ihailemassa LÄTTYkiviä.

Elisa etsii reittiä
64-senttinen cicadaimuri
Ollaan me käyty viime päivinä myös vähän vaelluskalassa.. Siitä voisikin kirjoitella pitkään mutta koitetaan selvitä lyhyehköllä sepustuksella:

Paikalliset sääolot sekä maastonmuodot aiheuttavat päänvaivaa polkujen ylläpitäjille. Monesti on saanut kuulla ennen trackille lähtöä, että monet maanvyöryt ja/tai tulvat ovat yksinkertaisesti vieneet polun mennessään ja pitää siis itse etsiä uusi reitti. Joillain reiteillä on ollut huomattavasti helpompi edetä jokea pitkin vaikka siinä ylimääräisiä kilometrejä tuliskin.

Myös kalamäärät ovat olleet yllätys. Eräällä joella kävelimme noin 13 kilometrin matkan ylävirtaan jonka aikana spottasimme vain 8 kalaa. Ensimmäiset kilometrit oli tosin meitä ennen kalastettu, joten osa fisuista lienee piileksinyt kivien alla. Toisekseen on täysin varmaa että osa kaloista on jäänyt näkemättä vaikka ne olisivat ns. esillä olleetkin, sen verran kokemattomia tuossa spottailussa vielä ollaan. Useita kaloja onkin havaittu niiden poistuessa paikalta kun olemme lähes kävelleet niiden päälle :)





Nyt pitäisi päättää mennäkö huomenna kalaan vai ajeltaisiinko uusiin maisemiin. Nyt ollaan tosissaan kierrelty pienehköllä alueella jo pitkään, joten maisemanvaihdos alkaa olemaan ajankohtaista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti