keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Päivitystä jälkijunassa vol 1.0

Hihhei, tässä onkin vierähtänyt tovi sitten viimeisen päivityksen! Ollaan ajeltu vanskilla pitkin poikin eikä ole ollut sopivasti nettiä saatavilla. Nyt pitänee viime aikojen tapahtumat jakaa pariin tekstiin ettei tule vain yhtä sekavaa, vaan monta sekavaa viestiä :)

Eli, siirryttiin eteläsaaren pohjoisosista etelämmäs parin stopin kautta toki. Matka etelään alkoi siirtymisellä Christchurchiin tapaamaan paria perhokalastavaa suomalaista, joiden oli tehtävä paluu arkeen eli Suomeen. Pojilla oli aikainen aamulento, eivätkä illan aktiviteetit välttämättä heräämistä helpottaneet :)

Christchurchista matka jatkui Keskimaahan, Mount Cookin maisemiin. Seelannin korkeimman vuoren alueella on tarjolla vaikka kuinka paljon erilaisia trackeja köpöteltäväksi, joista me valitsimme erään jäätikön vieressä kulkevan. Polku oli paikoin romahtanut maanvieremien seurauksena, ja kulkeminen olikin välillä loikkimista kiveltä toiselle. Pääsimme kuitenkin ehjinä perille!

Karate-Pig zoomailee "polulta" jäätikölle


Mt. Cook jne.


Elisa ja vesiputous josta saimme vesipullot täyteen

Polun päässä piti odottaa "jatkopolku" jota pitkin olisi päässyt ihailemaan itse Aorakia, eli noin 3700 metriä korkeaa Mt. Cookia. Polku oli kuitenkin kadonnut, tai oikeastaan vierinyt jäätikölle valtavan maanvieremän seurauksena! Tämä harmitti sekä meitä, että ennen kaikkea paria puolalaista, joiden oli tarkoitus kiivetä Aorakille seuraavana päivänä. Pariskunta toi mieleen parin henkilön tapaaman jäätikkövaeltaja K. Lehikoisen, joten ehkä oli parempi etteivät päässeet kiipeilemään..

Ennen tätä retkeä olimme kovasti odottaneet, että näkisimme kuuluisan Kea-linnun. No, emmepä odota enää! Nämä paikalliset tiput parveilivat alueella tutkien mistä saisivat anastettua ilmaisen lounaan. Laukontorin lokit jäävät kirkkaasti kakkoseksi näille vahvanokkaisille siivekkäille! Eivät onneksi kuitenkaan syöneet meidän telttaa vaikka ropistelivatkin ulkopuolella koko yön..

Kea
Aorakista matka jatkui rannikkoa pitkin etelään. Matkalla koitettiin etsiä kalapaikkoja, mutta sateet sekä  alueella parveilevat perhokalastajat tekivät hommasta mahdotonta. Vuorokauden sademäärät olivat taas jossain 100 millin hujakoilla ja Anglers accessit/parkkipaikat täynnä autoja. Kalastuksen sijaan jouduimme siispä tyytymään Catlins-nimisen rannikkoalueen tarjoamiin maisemiin sekä Avara Luonto-elämyksiin!

Catlinsin rannikkoa - Nugget point kertoo Elisa

Matkaoppaanamme toimiva Lonely planet-opus tiesi kertoa, että alueella tavataan yhtä maailman harvinaisimmista pingviineistä. Näitä keltasilmäpingviinejä arvellaan olevan ainoastaan noin 4000 kipaletta, joten taisi käydä aika hyvä tuuri, kun sellaisia näimme oikein kaksin kappalein! Ensimmäinen bongaus tapahtui rannalla, jossa kökötimme piilossa hiekkadyynin takana ja näimme kuinka pingu kaakersi merestä rantsun suojiin. Seuraava havainto tuli  toisen turistikohteen, fossiloituneen metsän ihailun lomassa havaitun, höyhenpukuaan vaihtavan pingun muodossa.

Yellow-eyed penguin, natiiviksi Hoiho


Fossiloitunut metsä. Pauttiarallaa 180 miljoonaa vuotta sitten nämä olivat pystyssä.

Muista Avaraluonto-hetkistä vastasivat hylkeet sekä merileijonat, about tsiljardin sand flyn yrittäessä pääosiin.

Merileijonien herkkä hetki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti