Vaihteeksi perhokalastuksesta

Sitten itse asiaan, eli perhokalastukseen!

Kuten aiemmin tuli mainittua, ei kalaan pääseminen ole täällä aina ihan itsestään selvää – ainakaan mikäli haluaa jokikalaan kauden ollessa kuumimmillaan. Suomessa on tottunut siihen, että kovakaan sade ei juuri jokien vedenkorkeutta muuta, eikä värjää jo valmiiksi tummia vesiä. Täällä kova sade tarkoittaa sen sijaan sitä, että joet alkavat tulvia puolessa tunnissa jonka jälkeen muutamaan päivään ei jokikalaan ole asiaa. Toki valuma-alueeltaan pienet ja jyrkät joet kirkastuvat vastaavasti hyvin nopeasti ja pari tällaista jokea onkin pelastanut muuten sateisen jakson kalastuksen.

Kalastuskausi on täällä nyt melkeinpä parhaimmillaan, ja perhokalastajia ympäri maailmaa onkin riesaksi asti. Joidenkin suosituimpien jokien, joiden saavuttamiseksi ei tarvitse kävellä paljoa, anglers access pointit ovat miehitettyjä aamusta iltaan. Mikäli siis haluaa onkia kaloja joita ei ole härkitty päivään/pariin on oltava valmis kävelemään. Silloinkin on mahdollista että paikalle pölähtää helikopterillinen kalastajia - onneksi näin ei ole ainakaan vielä käynyt! 

Parhaimmillaan kalastus sitten on, no, parasta taimenen perhokalastusta mitä missään on tarjolla. Vesi on pääsääntöisesti todella kirkasta ja mahdollistaa sight fishingin, jota pidän hienoimpana ja haastavimpana perhokalastusmuotona. On upeaa seurata kalan touhuja sen ruokaillessa ja koettaa päätellä mitä ötököitä ne kulloinkin napsivat! Laji on myös todella haastavaa, kaiken on mentävä nappiin tai saa katsoa kuinka kala katoaa säikähtäneenä pohjakivien lomaan. 

Ehkä sight fishing on sen vuoksi niin hienoa, että tapahtuma on haastavuudessaan ja pikkutarkkuudessaan mukaansatempaava. Ensin pitää havaita kala riittävän kaukaa jottei se havaitse sinua, sen jälkeen pitää keksiä mikä on kulloinkin ruokalistalla, onnistua heittämään ensimmäinen heitto todella pitkällä perukkeella kutakuinkin oikeaan kohtaan ja saatava perho(t) uimaan täysin viistämättä välillä hankalienkin virrankohtien yli. Jos kaikki tämä onnistuu riittävän hyvin, on vielä saatava kala haaviin mikä ei ohuilla perukkeilla ole näiden vahvojen kalojen ollessa kyseessä mitenkään itsestäänselvää! Kaikki on mennyt nappiin mikäli pääsee lopuksi katsomaan miten kala lipuu takaisin virtaan jatkamaan puuhiaan kunhan perho on ensin irrotettu suupielestä. Eräällä joella (paljon käytetty termi, en nimittäin aio mainita mitään paikkoja nimeltä) otin kaloilta pataan 6-0 niiden keskittyessä syömään muutaman millin mittaisia willow grubeja (pajun lehdissä olevissa äkämissä asustavia kellanvihreitä toukkia) niiden tippuessa veteen. Joko olin vailla riittävän pieniä perhoja, tarpeeksi ohutta perukesiimaa tai olin muuten vain huono ihminen – yhtä kaikki, munat meni komeasti pataan! Aion kyllä vielä joskus ottaa revanssin paremmin varustautuneena :)

Jotain meni oikein

 

6X kestää yllättävän paljon!

Kyllä, aina sama paita!

Sääennuste lupailee taas pieniä sateita, eikä pilvisyys ja sateet helpota kalojen havaitsemista ollenkaan. Niinpä onkin vuoro käydä onkimassa jotakin lukuisista hyvistä järvikohteista. Viidakko vaikenee taas toviksi kun Queestown jää taakse ja siirrymme takaisin metsään!