Viimeinen kalareissu tehtiin tavoistamme poiketen lähellä tietä virtaavalle, suositulle joelle. Tämähän meni ensimmäisen päivän osalta täysin perseelleen kiitos reilut 700 metriä meidän yläpuolelle rynnineeseen oppaan asiakkaineen! Opas oli täysi urpo, eteen rynnimisen lisäksi ilmoitti etten voi oranssilla perhosiimallani saada kaloja. No, oppaan asiakkaat olivat mukavia tyyppejä ja heillä oli menossa vasta toinen kalastuspäivä seelannissa, joten ei viitsinyt alkaa riitelemään siitä, kenellä itseasiassa olisi ollut oikeus onkia ja kellä ei.. Päästiinpä kerrankin ajoissa leiripaikalle :)
Seuraavana päivänä samalle joelle, hieman eri kohtaan kuitenkin. Päätimme kuitenkin jatkaa lähellä tietä kulkevan osuuden kalastamista, oli niin paljon mukavampaa päästä kulkemaan ilman rinkkaa pitkästä aikaa! Spottasimme joitakin kaloja, mutta vaikuttivat lähiaikoina ongituilta joten matka jatkui ilman suurempaa tulosta. Sand flyiden määrä pieksi ihan 6-0 West coastin, joka on maineensa mukaan pahin sand fly-helvetti maan päällä!
 |
| Sand flies! |
Olimme kyllästyneinä sand flyihin ja häirittyihin kaloihin jo melkein lähdössä kohti autoa jatkamaan matkaa, kun spottasimme pari kalaa samassa poolissa peräkkäin touhuilemassa. No, ensimmäinen kävi katsomassa kahta perhoa ennen kuin sai tarpeekseen.. Tässä vaiheessa totesin kalojen olevan super-arkoja, ja aiemmista poiketen hyvin tarkkoja myös perukkeen paksuudesta. No, ohuempaa kärkeä kehiin ja kokeilemaan ylempää kalaa! Ensimmäinen tarjottu perho sai kalan nousemaan perhon alle, mutta kuitenkin hylkäämään perhon - ihme nirppanokkia kun ei blow fly kelpaa!! Seuraavaksi piti siis siirtyä järeämpiin aseisiin, luottopeliksi muodostunut #14 parachute adams sai kalan nappaamaan ensiheitolla ja siitä alkoikin jännittävä väsyttely! Jotenkin en ollut tajunnut kalan kokoa sen ruokaillessa, joten ekan syöksyn päätyttyä komeaan hyppyyn totesin mahiksien olevan varsin ohuet valitulla perukepaksuudella (6X!!).. Suureksi yllätykseksi kaikki meni kuitenkin puikkoihin ja parin minuutin kuluttua haavissa pötkötteli reissun tähän mennessä painavin kala. Ei ihan trophy muttei paljoa puuttunutkaan, vähän alle 9 paunaa komeaa fresh runneria kuitenkin!
 |
| Molemmat olleet kotona ruoka-aikaan! |
Matkaa jatkettiin ja Elisakin kokeili yhtä kalaa, mutta valitettavasti kala taisi olla lähiaikoina kokeillut perhon syömistä sillä se poistui syvyyksiin muistaakseni toisella heitolla.. Olikin aika siirtyä autolle ja kääntää nokka kohti Blenheimiä ja Uuden Seelannin käsittääkseni arvostetuimpia panimoita! Blenissä majaa nimittäin pitää Renaissance brewing co., jonka tiloja ja laitteistoa vuokraa myös 8Wired-nimellä myytäviä oluita valmistava panisti. Molempien panimoiden tuotteet on listattu Ratebeerissä varsin korkealle, joten ihan peruskuraa ei tarvinnut hörppiä. Upea päivä, ensin lähes 9 paunainen taimen ja sitten maistelulautanen täynnä huippuoluita - NZ parhaimmillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti