Ihmeekseen tässä saa todeta, että reissu on vienyt meidät jo Uuden-Seelannin matkan päätepisteeseen Aucklandiin. Enää olisi pari päivää jäljellä ennen lentoa lauantaina Cookin saarille Rarotongaan.
Waitomon reissun jälkeen ajoimme siis Matamataan. Ideana oli saada vanski mahdollisimman nopeasti katsastettua, pikkuviat korjattua ja sitten taas jatkaa matkaa. Samalla tavalla kuin Suomessa, täälläkin autoon kannattaa hankkia mahdollisimman pitkä ”leima” ennen myyntiä. No, me siis toiveikkaina veimme auton katsastukseen. Ihmehän se olisi ollut, jos se olisi mennyt heti ensimmäisellä yrityksellä läpi. Saimme auton takaisin pitkähkön korjauslistan kanssa ja kuulimme, ettei kaikkia osia saa seuraavalle päivälle. Ajattelimme, että eihän siinä mitään, ollaan yksi päivä kalassa ja vesiputousjahdissa lähistöllä ja huolletaan sitten auto sitä seuraavana päivänä. Tuosta yhdestä odotuspäivästä ei vain tullut se tuloksellisin. Ensin ongimme jokea, jossa ei ollut kuin ihan pieniä sinttejä (ei kiinnostanut Mikaa pätkääkään…). Sitten ajoimme kuumuudessa vesiputoukselle vievän polun päähän nähdäksemme, ettei sieltä lirise alas vettä tippaakaan. Eipä kannattanut lähteä niitä katsomaan. Urhoollisesti jatkoimme matkaa katsomaan geysiriä, jonka olisi pitänyt syökseä kolmemetrisiä ryöppyjä maan uumenista, mutta löysimme surkuhupaisen pienen pulpauttelijan. Tässä palkinto 50 minuutin odottamisesta:
 |
| Geysirin huiman korkea ryöpytys |
 |
| Odottavan aika on joskus pitkä... |
 |
| Kaunis iltavalo Te Arohassa |
Näiden Matamata-päivien ilo oli mukava campingalue hot springsien lähellä. Pääsimme altaaseen lillumaan 39 asteisessa vedessä iltaisin :) Ja autokin saatiin lopulta huollettua suunnittellusti ja matka jatkui toiveikkaana kohti rannikkoa. Tarkoituksena oli harrastaa vähän merenrantaelämää ja onkia king fishiä ennen Aucklandiin ajaamista. Löysimme mukavan paikan ja useampia kalastuspaikkoja, mutta kaloja ei vain näkynyt eikä kuulunut. Lauantaina vielä luontoäiti puuttui peliin ja katkaisi pitkään jatkuneen kuivan kauden ensin kuuroilla ja sunnuntaina jatkuvalla kovalla sateella.
 |
| Merenrantakalliota itärannikolta |
Ajoimme siis sunnuntai-iltana Aucklandiin ja asetuimme auton-myymis-valmiuteen. Mika on jo aikaisemmin laittanut ilmoituksia nettiin ja nyt aloimme saamaan myös kyselyitä ja pyyntöjä nähdä autoa. Elisa taas on kiertänyt keskusta-alueen hostelleita ja vienyt paperisia ilmoituksia ilmoitustauluille. Ainoa huono puoli tässä on se, että kesäsesonki on takanapäin ja autonmyyjiä on huomattavasti enemmän kuin uusia autonostajia. Nyt täytyy vain siis kärsivällisesti odottaa, näyttää autoa vaativille ostajille (jotka tietävät olevansa etulyöntiasemassa) ja joustaa hinnassa. Peukut pystyyn, että saadaan auto realisoitua ja lisää reissurahaa Aitutakille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti