maanantai 11. maaliskuuta 2013

Waikaremoanasta Maan alle!

Heh, tekstit ovat tällä kertaa vähän erikoisessa järjestyksessä, mutta mitäpä sen on väliä! Sitäpaitsi, nyt on hankalampaa keksiä missä olemme olleet kalassa :)

Tongariron jälkeen siis suunnattiin Waikaremoanan maisemiin. Tarkoitus oli painella maastoon, mutta sääennuste muttui matkalla sen verran radikaalisti, että haaveet tramppaamisesta suunniteltuun kohteeseen oli syytä haudata. Viikon yhtämittainen, reiluhko sade ei olisi tehnyt reissusta muuta kuin hankalaa ja pahimmassa tapauksessa vähän jo vaarallistakin. Waikaremoanalle siis! Järvimaisema osoittautui todella hienoksi ja ympäröivä sademetsä oli näkemisen arvoinen. Järvi oli täynnä erilaisia tirppoja, kuten mustia joutsenia, jotka nahistelivat kuuluvasti pitkin päivää.

Ja joutsen oli musta..

Kalat eivät sensijaan olleet, ilmeisesti korkeasta lämpötilasta johtuen, kovinkaan yhteistyökykyisiä sillä ne kävivät vain tukistelemassa perhoja. Ylipäätään rannalta näki vain hyvin pieniä kaloja joiden onkiminen ei olisi ollut kovinkaan mielekästä. Eipä siis onkimisesta sen enempää tällä kertaa!

Waikaremoanalta ajeltiin Gisborneen. Matkalla kuskina ollut Mika pääsi tutustumaan paikalliseen alkometriin, jota EI oteta suuhun. Siihen sanotaan pienen matkan päästä nimi... Olipas ensimmäinen kerta kun Mika pysäytettiin ratsiaan missään päin maailmaa, edes Suomessa ei ole arpa koskaan osunut! Nollatuloksen jälkeen pääsimme jatkamaan yöpaikan etsintää. Gisbornessa on ns. freedom camping melko rajattua, mutta myöhäinen saapuminen pimeässä ja aikainen startti taas pimeässä takasivat sakoilta säästymisen. Täällä tosissaan on nykyisin kiellettyä viettää öitä teiden läheisyydessä ajoneuvolla, jossa ei ole vessaa ja vesitankkia (Self-contained vehicle). Aamupalatarvikkeet tuoreine sämpsyineen ostettiin paikallisesta minimanista eli Pak´n´savesta, take away-sufeet huoltikselta ja matkaa päästiin jatkamaan hyvissä ajoin.

Seuraava etappi oli Rotoroa haisevine hot springseineen. Suurimmat thermal activity-alueet on aidattu ja ne nähdäkseen on oltava valmis maksamaan yllättävän isoja summia taaloja, joten jätimme ne väliin. Aika erikoista peliä, että luonnon muovaavien kohteiden näkemisestä pitää periä moisia hintoja! No, keskustassa on puisto, jossa näitä haisevia lampia voi ihailla ilmaiseksikin.

Lämmin lähde Kauri parkissa

Ainiin, käytiin myös tutustumassa paikallisen panimon (Croucher´s tms.) tuotteisiin: Tasting tray sisälsi 4 olutta, joista kaksi oli ok ja kaksi tosi huonoja. Ei päässyt tämä panimo jatkoon.

Yöksi suhautimme läheiselle järvelle DOC:n leirintäalueelle, oli muuten hyvä paikka mutta sieltä ei saanut juomavettä. onneksi olimme täyttäneet uskollisen vesipännärimme ennen paikalle päätymistä, toisin kuin alueella ryyppäilleet nuoret turistit. Aamulla heille olisi ymmärrettävästi vesihuikka maistunut. Päätyivät juomaan järvestä - toivoimme yhdistelmää rapeli + ripuli :)

Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Waitomo caves:ja. Matkalla toki bongattiin vesiputous!

Marokopa falls

Olimme odottaneet näihin luoliin pääsyä jo pitkään ja maksoimme kiltisti sisäänpääsyn kaikkiin kolmeen yleisölle avoinna olevaan luolaan. Olihan uskomattomia näkyjä - glow wormeja, stalagmiittejä ja stalagtiittejä, varjoja, vesiputousten ääniä jne! Lyhyt briiffaus glow wormeista:

Fungus gnat-laji, jonka toukkavaihe on tämä bioluminesenssin ja erittämiensä rihmojen avulla saalistava glow worm. Aikuinen elää vain pari päivää ja käy munimassa luoliin tai varjoisiin rinteisiin, jollaisessa näimme näitä matoja aiemmin reissullamme. Sitten jokunen kuva luolista:

Tippukiviä, mittaa kertyy about 1 cm vuosisadassa


Glow wormit ongella





Tällä hetkellä olemme Matamatassa, jossa sijaitsee kuuluisa Kontu. Emme tulleet sen takia, vaan lähinnä huoltomaan auto siihen kuntoon, että saisimme sen katsastettua. Vanski onkin parhaillaan autokorjaamolla ja me kökimme kirjastossa nauttimassa ilmaisesta wifistä! Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, takakontin lukitus meni nimittäin lopullisesti päreiksi juuri tänään.. Onneksi paikallinen katsastusmies vaikutti järkimieheltä: autossamme ei saisi olla takapenkkejä, joten hän sanoi laittavansa katsastusraporttiin ettei niitä siellä olekaan.. Nyt itseasiassa alkaa olla aika mennä kyselemään mien auton katsastuksen kävi - toivottavasti siellä odottelisi korjattu Vanski, että päästäisiin jatkamaan jo matkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti